Olen multi-instrumentalistimuusikko ja kirjoittaja. Pääsoittimena on tällä hetkellä tammikuussa 2023 valmistunut Lovikka-kantele ja useammat pienkanteleet. Sen lisäksi soitan pianoa, harppua ja folk/kansanmusiikkipainotteisesti viulua ja alttoviulua. Vuonna 2013 olen julkaissut kaksi improvisoidun pianomusiikin albumikokonaisuutta, Häivähdys sinistä ja Talvimaisemia.

Olen rakentanut keskisuomalaiselle maaseudulle oman musiikillisen ihmemaan, johon kuuluvat kotistudio, 16 syntettisaattoria ja erilaiset soittimet. Tässä toimivat sekä mieheni yritys Art of Sound että Sonic Poetry täydentäen toisiaan. Tarkoitus oli luoda sellaisen paikan, jossa vain mielikuvitus on rajana, jossa musiikillisella luovuudella on olosuhteet kasvaa ja uusia ideoita voi kokeilla. Osa töitä teen tästä kotipaikasta käsin, osa – etenkin live-keikkoja teen matkustaen ympäri Suomen eikä yrityksen toimialue rajoitu Keski-Suomeen.

Olen elämyksien järjestäjä töissä ja vapaalla: liikutun yhtä paljon järjestäessäni omille lapsille ”täydelliset synttärit” kuin hääparin tärkeän kappaleen soidessa juhlahetkenä. Paras hetki on silloin, kun kuuntelija lumoutuu kanteleen ääneen. Musiikki on minulle myös jatkuvaa vuoropuhelua: en halua nousta yleisön yläpuolelle vaan kuunnella heidän tunteita, muistoja ja toiveita. Olen kotona hyvin erilaisissa esiintymisympäristöissä, niin hoivakodissa tai muskarissa kuin kansainvälisen kongressin avajaisissa. Minulle tärkeä arvo on erilaisten ihmisten arvostaminen: Ketään ei jätetä ulkopuolelle ja lapset saavat näkyä ja kuulua tilaisuuksissani.

Tärkeä inspiraation lähde minulle on kansanperinne. Runolaulujen syntysanat, vanhojen kanteleensoittajien vaipuminen hiljaiseen haltioitumiseen, vahvat tarinat – tästä kaikesta ammennan omaan luovaan työhön. Koin tärkeän hetken päästyä vuonna 2019 Konsta Jylhä- kilpailun semifinaaliin, jossa teemana oli muinaissuomalaisuus.

Olga Kolari on uskomattoman inspiroiva luonnonhengetär, joka loihtii
soittimillaan meditatiivisen ja ajattoman taikamaailman. Kun muinainen oma
soittimemme kantele helisee Olgan taitavissa käsissä, löytää itsestään aivan
uusia syvyyksiä, aika katoaa ja sielu lepää. Kiitos Olga, saisipa tätä kokea
useammin!
– Meiju Enho, muusikko